Takana on ihana pitkä viikonloppu (eilen olin pekkasella), ja töihinpaluuta helpottaa kummasti tieto siitä, että jo torstaina on seuraava vapaapäivä :)
Eilen seurattiin iskän kanssa vieretysten Suomen leijonien (aika takkuista) peliä täpötäydellä kisa-areenalla ja olihan siellä tunnelmaa! Siitäkin huolimatta, että ainakin meidän selkien takana istuvat suomalaisfanit huutelivat toisessa erässä jo vähän ikäviäkin juttuja omilleen, kun pelistä ei meinannu tulla mitään. Mutta onneksi me oltiin vähän Ranskankin puolella, joten oli mukava nähdä fransmannien pysyvän puolitoista erää hienosti Suomen kyydissä (ja taisivat ekassa erässä mennä jopa vähän edelle). Iskä jopa tunnusti trikolorin värejä ostamallaan Ranskan joukkueen kaulaliinalla :D
Olen todella onnellinen, että meillä on iskän kanssa hyvät välit. Emme ehkä olen maailman läheisimmän oloiset isä ja tytär, mutta meidän perheessä nyt on aina ollut aika hiljaista tuolla pussailu- ja halailuosastolla! Yritän itse olla se ensimmäinen sukupolvi, joka ei pihtaile halausten kanssa. Ja koitan ihan sanallisestikin kertoa miten tärkeitä ihmiset mulle ovat, mutta kumman vaikeaa se usein tuntuu olevan :(
Mutta leppoisat pari päivää meillä iskän kanssa joka tapauksessa oli, ja huipennuksena siis tuo jääkiekko-ottelu. Urheilu (ja penkkiurheilu) on aina ollut meillä se semmoinen yhdistävä tekijä. Muistan hyvin miten pienenä aina katsoin iskän kanssa talvilajeja telkasta; hiihtoa, mäkihyppyä ja yhdistettyä. Sittemmin erikoistuin itse tenniksen seuraamiseen Eurosportilta, mutta sen loputtua olen taas löytänyt itseni talviviikonloppuisin katsomasta hiihtoa kolmin kissojen kanssa. Siitä vaan tulee tuttu ja turvallinen olo.
Niin, ja viikonlopun toinen suuri ilonaihe on löytynyt hääpuku! Joo, oikeesti. Mulla on nyt hääpuku. Joka päällä mennään naimisiin. En tiedä mikä päivä, mutta tänä vuonna *fingers crossed* kummiski! Ja se on niiiiin ihana se puku. IIIIHANA :D
