23.1.11

Sunnuntain eräät päiväunet



Pieni mun sylissä sohvalla, kun vihdoin nostin jalat ylös ja parkkeerasin loppuillaksi itteni tähän töllön ääreen. Kerrankin oli kamera käden ulottuvilla, niin sain söpön - ja säännöllisesti toistuvan -  hetken ikuistettua. Ohjelmassa lisää nukkumista kissoille ja Minority Report Subilta emännälle. Oli Hesarin arvostelussakin saanu 4 tähteä, joten voishan tuon kattoa. Näin myöhäisherännäinen olen, että en tuota leffaa koskaan ole nähnyt :)

22.1.11

Phew

Olipahan viikko! Koko viikko palavereita ja minglausta, sekä oman tiimin että useiden vendoreiden kanssa. Aikasia aamuherätyksiä ja pitkiä päiviä. Tuommonen vetää meikäläisen kyllä aika piippuun, ja kropassakin tuntuu päivien istuminen. Jumppaankin ehin ekaa kertaa vasta perjantaina.

Kyllä tänä aamuna nukutti ja haaveilen jo huomisaamun lepäämisestäkin :) Ihana kun pumppi alkaa vasta kahdelta niin ei tartte herätystä ja ehin Hesarinkin lukea rauhassa ennen liikenteeseenlähtöä. Maanantaina sitten pääsee/joutuu takaisin normitöiden pariin, joissa onkin vähän kiinniottamista...


Tänään laitoin pitkästä aikaa ruoaksi tortilloja ja jälkkäri näkyykin kuvassa. Nam.

Kiva rento ilta tv:n ääressä on ihan parasta. On sohva, kissat, karkit ja Amazing Race. Paremmaksi tämän tekisi kyllä kainalo johon voisi käpertyä... Kaipaus on jälleen nostanut päätään pikkasen korkeammalle viime viikkoina. Vaikka kuinka koitan olla ystävien kanssa ja tavata jopa uusiakin ihmisiä, niin jotain tuntuu puuttuvan. Meneeköhän tuo tunne ikinä ohi?

13.1.11

Suksi luistamaan

Nyt on skimbakamppeet kasassa! Hain työpäivän päätteeksi Matkahuollosta laskettelusukset ja monot, jotka iskä oli ystävällisesti noutanut Rukalta Ouluun uutenavuotena. Iskä osti niille komiat suojakassitkin, joten kyllä nyt kelepaa lähtä rinteeseen. Tietty pitää sukset vielä kiikuttaa huoltoon, jotta kantit saadaan puremaan ja sukset luistamaan.




Tiistaina päätimme työkavereiden kanssa, että lähdemme kahden viikon päästä kumminkin laskettelureissuun. Niin työkaverimme olisi halunnut; että pidämme hauskaa yhdessä. Tahkolle siis bussikyydillä viikonlopuksi. Toivotaan vaan, että ei tuu kamalan tuimat pakkaset. Eikä olla liian suru puserossa, ainakaan ihan koko viikonloppua.

Onpas kyllä mahtava, että huomenna on jo perjantai. Melkein on kunnialla selvitty jo vuoden 2011 ekasta täydestä työviikosta. Ja jumpassakin oon jaksanu jo kaks kertaa käydä, mutta vielä yhden päässä on viikottaisen tavotteen täyttyminen. Sunnuntaille onkin paikka varattuna BodyCombat-tunnille, joka on vihdoin rantautunu Helsinginkin Motivukseen :) Lauantaille ei olekaan mitään suunnitelmia, mikä on kiva. Voi vaan laittaa ruokaa, leipoa ja vaikka siivota ja pyykätä; musta tollanen kodinhoito on tosi rentouttavaa. Perjantai-ilta menee leffassa, ihan suosikkipuuhaa. Mennään tyttökaverin kaa kattoon Vares. Eikö se tapahu Turussa? Odotan oikein, että pääsen bongaamaan tuttuja paikkoja!

7.1.11

Vapaapäivän ihanuutta



Vaikka aamu ei alkanut ihan suunnitellusti*, niin se muuttui takaisin hyväksi, kun aamupala oli valmis. Banaanipannukakkuja, tomusokeria ja kiiviä, NAM. Kaveriksi kahvia uudesta muki-ihanuudesta, Nanuk ♥ Viihteeksi uusin jakso suosikkisitcomista.

Kovasti ei suunnitelmia vapaalle ole, muuta kuin että eteisen peiliä voisi vähän käydä jostain kattelemassa ja sen jälkeen sitten steppiin hikoilemaan. Josko iltasella sitten kävisi vaikka vikan Stieg Larssonin kimppuun, kun sain sen lainaksi työkaverilta keskiviikkona. Kamala tiiliskivi näyttää olevan, joten toivottavasti pääsen pitkälle jo viikonlopun aikana. Jottei käy niin kuin edellisen osan kanssa, joka oli kesken melkein kahdeksan kuukautta! Ei vaan tuu luettua sitten kun nuo työhommatkin painaa päälle normaaliin tapaan.

Ollaan onnellisia tästäkin uudesta viikonlopusta, niin kuin pitäisi muistaa iloita jokaisesta päivästä. Puss!

*olin unohtanu laittaa keskiviikkona töistä lähtiessä Out of Office -viestin päälle, joten iso pomo soitti puoli 10 ja herätti, vapaapäivän aamuna. Yäk.

4.1.11

Ohikiitävän hetken

Rutiininomaisen, joka-aamuisen teenhakureissun toimistolla muutti sykähdyttävällä tavalla kollegan kertoma uutinen. Viime perjantaina, uudenvuodenaattona on ihana työkaveri kuollut äkillisesti. Sydänkohtaukseen. Hän oli juuri täyttänyt neljäkymmentä vuotta marraskuussa, päivä oman syntymäpäiväni jälkeen. Ei tällaista voi ymmärtää.

Hän oli järjestänyt kuuden hengen porukallemme laskettelureissun tammikuun lopulle, hänellä oli paljon muitakin suunnitelmia, mukavia juttuja edessäpäin. Ja sitten tulee viikatemies ja vie...

Pistää kummasti ajattelemaan omaa olemassaoloaan ja sitä, että miten tätä elämää pitäisi kuitenkin muistaa elää täysillä eikä odotella aina jotain parempaa tulevaksi. Saattaahan se olla, että sitä tulevaa ei ole.

Sydän on säröillä.