Ei nyt ihan noin, mutta tosi hyvät alennusmyynnit Pariisissa kyllä oli. Ei mitään suomalaisen vaivaisia 30 prosentin alennuksia, vaan ihan reilut puoleen hintaan -hinnat, joiden lisäksi oli laitettu 15-20% lisäale näin aleajan lopuksi. Että siitä kun laskee, niin ei paljon kannata jättää kivoja juttuja enää ostamatta ;)
Kuvassa oikealla hotellimme Axel Opéra, siellä Gare du Nordin ja Grands Boulevardsin välimaastossa. Aika kohtuuhintanen, pieni perushotelli. Positiivista paikassa oli se, että huone oli aika vasta rempattu ja näin ollen kylppärikin oli aivan priima. Enpäs ollut aiemmin paljoa tuolla puolella Pariisia pyörinytkään. Aika hassu juttu sinänsä, kun jotenkin oltiin Maikin kans siinä uskossa, että oltiin varattu hotelli jostain Marais'n lähistöltä, josta olisi lyhyt kävelymatka Les Hallesiin, jotta konsertin jälkeen päästäisiin kätevästi RERillä suoraan hotellin lähelle. Eipä sitte ihan niin käynytkään, vaan kävelyä konsertista palatessamme tuli reilut 20 min. eikä puolen yön jälkeen pimeässä tihkusateessa hotellille kävely kuulunut alkuperäissuunnitelmiimme. Mitään ongelmaa ei ollut, mutta yritettiin asemalta kuitenkin saada taksiakin, mutta matka oli kuulemma niin lyhyt, että kuskit eivät huolineet kyytiin!
Saavuttuamme perjantai-iltana hotellille, aikaa riitti enää illalliseen, joka nautittiin parin korttelin päässä hotellista. Paikkaa meille suositeltiin hotellin vastaanotosta, kun kysyimme mistä läheltä saisi ranskalaista ruokaa.
Päädyimme Le Chartier -nimiseen pienehköön paikkaan, johon piti jonottaa! Olipas eka kerta kun jonotin ruokaravintolaan kuin yökerhoon! Kauan ei tarvinnut jonossa viipyä, kun jo tultiin kahden hengen ryhmää noutamaan, ja me päästiin sisälle jakamaan pöytä tuntemattomien kanssa. Ei tuollaisessa paikassa tullut kuulonkaan, että tuoleja pidettäisiin tyhjinä ja kaikille tulijoille olisi kokonainen tyhjä pöytä. Paikka ei millään muotoa ollut fancy, mutta palvelu oli ystävällistä ja ripeää. Lisäksi kaikilla pöydillä oli paperiliinat, joihin sitten tilauksemmekin kirjattiin tarjoilijan toimesta ylös. Niihin laskettiin lopussa kuulakärkikynällä myös lasku :) (Toisessa pihvikuvassa tuo tilaus näkyykin lautaseni oikealla puolella.)
Ruoka oli kursailematonta ja ymmärrettiin jopa lähes koko ruokalista ranskaksi. Tietty jotain jäi vähän hämärän peittoon, mutta ei sillä väliä kun tilaa jotain mistä tietää mitä se suunnilleen sisältää :) Pihvillä ja ranskiksilla ei voi mennä vikaan, joten niillä mentiin. Syötiin, totta kai, myös alkusalaatit ja lopuksi jälkkärit; maassa maan tavalla. Suosituspunaviiniäkin tilattiin koko pullo, oltiinhan nyt vihdoinkin Pariisissa!
Alla jälkkärini Dame Blanche, jota en muista koskaan missään ennen tilanneeni. Hyvvää oli :D Eihän oikea vaniljajäätelö kuumalla suklaakastikkeella ja kunnon kermavaahdolla voi olla muutakaan. Hintaa muuten koko kahden hengen, kolmen ruokalajin illalliselle viineineen tuli abauttiarallaa 45 euroa. Ei paha.
Itse asiassa, tykästyimme paikkaan siinä määrin, että palattiin sinne vielä viimeisenä Pariisin iltanamme syömään! Sunnuntai-iltana jonoa oli ihan yhtä lailla kuin perjantainakin, mutta tällä kertaa meidät napattiin vielä kauempaa jonosta sisään. Sisäänohjaajana toimi charmantti herra, joka veti minut ravintolaan ihan kädestä pitäen. Kun päästiin istumaan, niin koko illan ajan sama mies kävi vähän väliä tarkistamassa onhan meillä kaikki hyvin. Sellainenhan ei kuulunut oikeastaan hänen työnkuvaansa, vaan pöydissä istuvat asiakkaat olivat jo tarjoilijan vastuulla.
Jälkkärienkin kanssa kävi niin, että kun tarjoilijaa ei vähään aikaan näkynyt, niin sisäänohjaaja sattui kysymään tilannetta, niin kerroin etten ollut vielä saanut tilattua jälkiruokaani. Hänpä sitten otti tilauksen vastaan ja lähti saman tien hakemaan herkkujamme keittiöstä - ja jätti minun jälkkärini merkkaamatta pöytäliinaan. Kun oltiin jo melkein valmiita, tarjoilijamme hoksasi jälkkärimme ja tuli korjaamaan erheen, kommentoiden samalla: "C'est vrai que vous êtes très belles, mais pas si belles!" Ei siellä ilmaseksi jälkkäriä saa vaikka olis nättikin ;)
Joten loppusummaan tuli mukaan munkin jälkiruoka; tarjoilija laski koko laskun järkyttävän nopeasti siinä meidän nenän edessä, ilman laskinta ja muistaen ulkoa kaikkien ruokien ja juomien hinnat!
Lauantaipäivä oli pyhitetty shoppailulle, vaikka tarkotuksena olikin palata hotellille hyvissä ajoin alkuillasta, jotta ehdittäisiin hiukan levähtää ennen konserttia. Yhdessä vaiheessa kipusimme katsomaan maisemia Printemps-tavaratalon katolle, missä minä en ennen ollutkaan käynyt. Hienosti sieltä näkyi Pariisin kattoja - ja tuo torni ;)
Ensimmäisenä aamulla suuntasimme vasemmalle rannalle Le Bon Marché -tavarataloon, joka osoittautuikin mahtavaksi valinnaksi. Ihania merkkejä ja paljon hyviä juttuja kunnon alennuksilla, mutta ei lainkaan ruuhkaa eikä väenpaljoutta. Paljon mukavampi ostospaikka kuin Haussmanin tavaratalot, minun mielestäni.
Mukaan lähtikin kollektiivisesti aika monta pussillista kaikkea kivaa. Yllä olevassa kuvassa siis lauantain saalis nätisti hotellihuoneen sängylle aselteltuna. Tavaratalosta löysin kaksi ihanaa Tara Jarmonin ohutta ja pehmyttä neuletta, jotka sopii hyvin loppukesään ja syksyynkin. Entisestä luottokaupastani Benettonilta lähti mukaan lyhyt tummansininen trenssi, joten nyt on välikausitakkikin kylmempiä säitä varten valmiina! Furlan pussin sisältö tulikin kuvattua vasta kotona; kuva löytyy tuolta aivan postauksen lopusta. Fauchonilla oli pakko taas vierailla ihailemassa kaikkia niitä herkkuja; kotiin sain tuotua kirsikkahilloa, teetä, ja pikkuleipiä nätissä peltirasiassa.
The future needs a big kiss. Näin sanoo kiertuepaitani, joka oli ihan pakko saada. Tällä kertaa sain jopa oman kokonikin, kun 12 vuotta sitten piti tyytyä L-kokoiseen unisex-paitaan, josta tuli ihan ok yöpaita. Olen jo ollut kerran töissäkin tuo t-paita päällä; ehkä se on vähän jopa casualin rajoilla, mutta onneksi meillä ei olla tuon pukeutumisen suhteen tiukkiksia :)
Sunnuntaina pitkään nukuttuamme ja ostoksia ihailtuamme lähdimme liikenteeseen joskus yhden jälkeen. Ajattelin, että kaikki paikat on sunnuntaisin kiinni, koska tavaratalot ovat kiinni. Lähdettiin siis viettämään flaneerausiltapäivää Marais'n kaupunginosaan. Emme sitten olleetkaan ainoita tämän ajatuksen saaneita. Alue oli ihan piukassa shoppailijoita, ja suurin osa oli turisteja! Vierailtiin aika monessakin liikkeessä; ihana oli käydä sellaisissa putiikeissa, joissa myydään meille täysin tuntemattomia merkkejä! Kaikkea kivaahan olisi ollut, mutta koitettiin pitää kukkaronnyörejä lauantaita tiukemmalla.
Ehdottomasti suurimpana heräteostoksena löysin itselleni mustan silkki-iltapuvun noin 70% alesta. Aika tarkkaan samanlainen kuin kuvassa yllä, mutta siis musta. Merkistä en ollut koskaan aiemmin kuullut, mutta on se sentään ranskalainen. Aika pitkään mietin, että löytyykö tuollaiselle pitkälle iltapuvulle käyttöä, mutta Maikki antoi luvan pukeutua siihen ainakin hänen tulevissa häissään. Joten ainakin yksi käyttökerta ensi vuodelle on jo tiedossa. Toisaalta firman joulujuhlat ovat aina olleet ihan iltapukukamaa, joten voihan sen ehkä sitten laittaa jo tämän vuoden puolellakin juhliin... Pitänee joku suuri kaulakoru löytää, kun näyttää tuossa kuvassa niin hyvältä.
Tadaa! Ei tullut mulberryä eikä muuta, vaan Furlan kaunokainen pääsi minun kainalooni. Laukussa yhdistyy kaikki vaatimukseni: pehmeä tummanruskea nahka, lyhyt hihna sekä pidempi, jotta laukkua voi käyttää messenger-tyyppisesti olan yli laitettuna ja sopiva hinta (-50%). Tää ois nyt niinku tosi onnellinen tuon löytymisestä :P Eipä tässä ole reissun jälkeen muuta laukkua tullut käytettyäkään.
Ehkä joku toinenkin kerta voisi matkustaa Pariisiin alennusmyyntiaikaan...
Bono hädin tuskin erottuu kännykkäkuvassa, mutta siinä se on keskellä, valokeilassa. Vasemmalla the Edge, suosikkikitaristini, ja yleensä olen vähän basistipuolueellinen... Aina ennen kuin löysin U2:sen musiikin, suosikkini kaikissa bändeissä oli basisti. Jostain kumman syystä, mutta toisaalta olenhan itekin mielestäni Rock Bandissakin parhaimmillani basistin roolissa. Ehkä se juontaa tuolta nuoruuden fanituksesta.
