29.1.09

On a Day Like Today

Ei huvita, ei niin millään. Tämä päivä on ollut paljolti eilisen kaltainen. Eilen lojuin aamulla sängyssä ylimääräisen tunnin, mistä seurasi, että eiliseltä tuli plakkariin yksi miinustunti lisää korvattavaksi myöhempänä ajankohtana. Plääh. Inhoan tehdä yhtään normipäivää pitempään töitä, mutta se on edessä vielä monena monituisena päivänä juuri tuollaisten masentavien aamujen takia.

Ehkä tuollaista hieman harmaata mielialaa on ollut havaittavissa jo viikon päivät, vaikka viikonloppuna oliki tosi kivaa. Kun suurimman osan valveillaoloajasta viettää työssä joka ei nappaa, niin kyllä siinä hymy jossain vaiheessa hyytyy pakostakin. Niinpä täällä blogissakin on ollut taas aika hiljasta. Mietin, että laittasin tänne ees kissakuvia, mutta niitäkään en oo saanu siirrettyä muistikortilta koneelle.

***

Harkitsen paraikaa yhden työpaikan hakemista. Taas. Mutta nyt tässä olisi järkeäkin, paikka olisi samassa talossa missä olen jo kohta kaksi vuotta ollut, vaikkakin vaan konsulttina. Työmatka ois edelleen yhtä ärsyttävän pitkä, mutta jos työtehtävät ois mielekkäämpiä ja palkkaa sais enemmän, niin kyllä se matkakin menee. Onhan se jo niin pitkään menny, että mitä vuosi tai pari enää haittaa. Hakemus pitää laittaa sunnuntaihin mennessä, joten pitää illalla päivittää CV ja huomenna täytellä nettihakemus. Eihän sitä koskaan tiedä, jos tämä olisikin odottamani onnenpotku!

Parempiin fiiliksiin pääsee taas illalla pumppitunnilla kun ei-niin-hyvän ohjelman paras biisi pärähtää soimaan:


24.1.09

Weekends rule!

Eilen kävin ekaa kertaa lähes kolmeen vuoteen lumilautailemassa! Lähdettiin lähes suoraan töistä, ajettiin D:n työkaverin kanssa Vihtiin ja laskettiin pari-kolme tuntia laudoilla. Eihän se nyppylänä vedä vertoja edes Rukalle, saatika ulkomaiden ihan oikeille vuorille (minne toivon joskus vielä pääseväni laskemaan), mutta oli mahtava tunne päästä ihan normityöviikon päätteeksi rinteeseen. Mun piti tietty vuokrata vehkeet, kun omat sukset on Rukan mökillä eikä mulla lumilautaa olekaan. Vielä. Vähän on ollu ajatuksissa semmonenki jossain vaiheessa laittaa; sen verta mukavaa - ja haastavaa - lautailu on lasketteluun verrattuna.

Tänään nukuttiin niin pitkään kuin kissat antoivat; Peanut höykytti taas heti aamusta sirkuttavaa leluhiirtä ja vei sitä edestakaisin mukanaan makuuhuoneesta olohuoneeseen ja päinvastoin. Lempilelu - kissoille. Ei ollut päivälle muita suunnitelmia kuin viikkosiivous ja kaupassakäynti, joten aikaa jää vähän sohvalla rentoutumiseen. Tänään alkaa taas American Idol :D Ja huomenna Amazing race :D :D

Vähän syyhyttäs järjestellä kotia ja huoltaa kenkiäkin kun on taas niin kostean kelin päiviä luvassa täällä etelässä. Taidanpa tehäkin niin kunhan D rupeaa pelaamaan Xboxia online kaverinsa kanssa vielä myöhemmin tänään.

Uunissa paistuu omatekemä pitsa ja jääkaapissa oottaa pullo viiniä. Ah tätä lauantain ihanuutta!

21.1.09

Toinen punainen must keittiössä

Monen kuukauden etsinnän ja odotuksen tulos on tässä. Brabantia Retro Slimline -roskis kauniin punaisena. Nyt meidän keittiössä punaisia väriläiskiä on kaksi: tuo roskis ja ihanainen leipurin apuri. Alkuperäinen syy erillisen (allaskaapin alla olevan normiroskiksen lisäksi) pöntön hankkimiseen oli tilan puute. Meillä ei ole ollut paikkaa mihin kerätä biojätteet, joten emme ole niitä kahtena ekana Laru-vuotena lajitelleet. Talon takapihalla on kuitenkin koko ajan ollut olemassa myös biojäteastiat ja joka kerta roskia viedessäni on tuntunut pieni pisto sydämessä. Mutta ei enää :)

Entisestä sekajätelaatikostamme tehtiin biojätelaatikko, ja uusi punainen täyttyy nyt jäljelle jäävästä sekajätteestä. Ja omatunto lepää. Kierrätys on tehty kuitenkin niin helpoksi, että on sääli jos sitä ei tee. Vielä jos kotitalousmuovit kierrätettäisiin Suomessa paremmin, niin hyvä.

***

Kahdesta en kyllä tahdo luopua jos kyseessä on mun keittiö, vaikka muuttaisin ulkomaillekin: en tuosta virtaviivaisesta ja tyylikkäästä jäteastiasta enkä mun monitoimikoneesta!

20.1.09

Virkaanastujaiset Ameriikan malliin

Tänä iltana Suomen aikaa klo 19 se tapahtuu: Tuplaveen aikakausi saa päätöksensä ja maailma laittaa toiveensa Obaman toteutettavaksi . Meillä kotona tv-ilta koostuukin sitten uutiskanavien BBC ja CNN tarjonnasta.




Ehkä kaiken presidenttihuuman jälkeen on aikaa vielä katsoa yksi jakso uudesta suosikkiohjelmasta, nimittäin Life. Koukututtiin sitten heti ekasta jaksosta lähtien, ja parin viikon aikana katottiin koko eka kausi, ja nyt ollaan jo tokalla kaudella samassa tahdissa ku mitä sitä Jenkeissä näytetään.


Niin tosiaan, miksi se sitten on niin hyvä? Olen tunnetusti aina tykänny rikossarjoista (ja esimerkiksi seurannut Kova laki -sarjaa jo yli kymmenen vuotta) ja aika harvoin kohdalle sattuu rikossarjaa, joka ois myös hauska. Kuuma piiri oli sellainen, mutta ei niitä kamalan usein kohdalle satu. Life on hauska, hyvin tehty ja päähenkilö Charlie Crews on kaikessa outoudessaan mahtava. Ja täytyy myöntää, että näyttelijä Damian Lewis on ehkä komein punapää ikinä ;) Muutenkin näyttelijäkaarti on osuvasti valittu ja LA:n aurinkoisia maisemia on ilo katsoa näin talven pimeydessä.

16.1.09

Työkyvyttömyyttäkö?


Voiko toimistotyöläinen saada sairaslomaa sormivamman takia? Jos kyseessä on vielä oikean käden etusormi, jolla on monta tuikitärkeää tehtävää, tai ainakin se suorittaa useita tehtäviä ihan luonnostaan, ennen esimerkiksi keskisormea.

Eilen töistä lähtiessäni sain jotenkin sormeni ängettyä raskaan palo-oven väliin ja aikamoinen mustelmahan siitä kynnen alle kehkeytyi. Seurannut jomotus ja kuumotus oli ennenkuulumatonta, joten nukkumisestakaan ei illalla tullut mitään ennen kuin tajusin ottaa 800 mg Buranan. Aamulla olo oli jo sen verta parempi, että en oikeesti uskonut sormivamman riittävän syyksi olla poissa töistä. Pitänee vaan naputella näppistä niin, että keskari korvaa etusormen hommat ;)

Sehän tässä nyt on ikävä puoli, että parhaassa tapauksessa kestää kuukausia ennen kuin mustelma on kasvanut kokonaan pois, ja pahimmassa tapauksessa koko kynsi tippuu pois just sopivasti ennen tärkeää päivääni kaasona. Mietin jo, että löytysköhän jostakin violetin mekkoni sävyyn sopivaa laastaria, jolla sais ikävännäköisen, kynnettömän sormenpään piiloon juhlapäiväksi?

Se on muuten aivan ihana se mun mekko, tuskin maltan odottaa, että saan kekkuloida se päällä kokonaisen päivän! Ja vaikken minä mikään muotibloggari missään nimessä olekaan, niin pitää kyllä koittaa laittaa siitä tänne joku kuva; se on kyllä hienoin juhlamekko mikä mulla on ikinä ollu!

13.1.09

Bienvenue Tervetuloa Welcome

Täällä alkaa uusi elämä. Tai ei nyt ihan uusi, mutta uudessa ympäristössä nyt kuitenkin. Tänä vuonna 2009 on aika tehdä päätöksiä ja korkea aika miettiä isoja asioita. Tähän ei vähiten ole vaikuttanut hyvän ystävän maalishäät tai lähenevä D:n ja minun nelivuotispäivä.

Enemmän kaikesta sitten, kunhan saan ajatukset ojoon ja pohdittua ainakin osan vaivaavista asioista selvemmiksi.

Penny & Peanut saavat koristaa ihkaensimmäistä blogger-postausta; olivat niin vietävän söpöjä vähän alle kolmekuukautisina! Nyt ne on jo vähän isompia...